Ihan niin kuin muut    


  
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Essee

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut (Go Set a Watchman). Suom. Kristiina Drews. Gummerus 2015, toinen painos. 

 

Kuuluukohan kaikkien ihmisten lapsuuteen jokin suuri salaisuus? Sellainen salaisuus, joka ahdistaa tavattomasti mutta josta ei kerrota kellekään. Siihen liittyy häpeää, ja levottomuus iskee päivittäin, kuukausien tai vuosien ajan. Monilla lienee sellainen aikuisenakin. 


Harper Leen romaanissa Kaikki taivaan linnut (2015) kuvataan yksi salainen ahdistus. Päähenkilö Jean Louise muistelee varhaista teini-ikäänsä, jolloin hän pelkäsi olevansa raskaana. Hän murehti tätä asiaa liki yhdeksän kuukautta yksinään. Piinaavasta ahdistuksestaan huolimatta hän ei pyytänyt keneltäkään apua. Valitettavasti. Joku aikuinen olisi voinut nimittäin kertoa hänelle, ettei suudelmasta tule raskaaksi. 


Hyvä kirjallisuus auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja toisiamme. Se näyttää, että emme ole yksin. Yksityisimmät ja häpeällisimmätkin kokemukset menettävät piinaavuutensa, kun huomaa kirjan henkilöhahmojen kokevan tutulla tavalla. Itsensä hyväksyminen helpottuu. Sitä tuntee olevansa ihan niin kuin muut, mikä on usein terapeuttista.  


Hyvä kirjallisuus antaa toimintamalleja, ihailtavia tai kartettavia. Erityisen usein se kuitenkin jättää lukijan kysymyksen äärelle: Miten henkilöhahmojen olisi pitänyt toimia? Miten minun tulisi toimia vastaavissa tilanteissa? Kaikki taivaan linnut -romaani saa vanhemman miettimään, kuinka auttaisi lastaan, jotta tämä ei ahdistuisi turhista asioista.


Kirjallisuus ei ole toki ainutlaatuisessa asemassa. Ymmärrys voi kehittyä myös elokuvia katselemalla. Musiikki voi auttaa. Moni kuitenkin sanoo, että kirjat auttavat ja opettavat erityislaatuisella tavalla. Niin sanon minäkin. Kerron lyhyen muiston erään kirjailijan nuoruudesta. Tämän muiston kuulin ollessani yläkoulussa oppilaana.


Meille kävi puhumassa mieskirjailija jollakin oppitunnilla. Valitettavasti en muista enää hänen nimeään. Hän kertoi, miten kiinnostui kirjallisuudesta vasta aikuisena miehenä. Hän oli eronnut tyttöystävästään. Kun hän velloi eron tuskassa, hänen tuttunsa koetti auttaa. Kirjoja lukemattomalle miehelle tuttu kertoi, että kirjastosta voisi löytyä apu. Pahassa olossaan tuleva kirjailija sitten tarttui tähän neuvoon. Voi vain kuvitella, kuinka vaikeaa lukeminen hänelle silloin oli. Jos lukutaitoa ei ole harjoittanut ja mieli on levoton, silmien liikuttaminen kirjan riveillä keskittyneesti ei ole helppoa. Niin vain nuori mies onnistui tässä, ja hänestä tuli myöhemmin kirjallisuuden ammattilainen.


Taide on ihmiselle hyväksi. Kun on isoja tunteita, se puhuttelee erityisen voimakkaasti. Varmaan sen takia moni löytää teini-iässä jonkin taidemuodon pariin. Tunteiden säätelyä käsittelevä tietokirja ei yleensä puhuttele niin kuin proosa, runous tai musiikki. Tietokirja ei - ainakaan perinteisessä muodossaan - kerro tarinoita. Ja ne liikuttavat.   


Vielä Harper Leen Kaikki taivaan linnut -romaanista: Se on hyvä esimerkki siitä, miksi kirjoja kannattaa lukea. Se ei ole kokonaisuutena hyvä kirja, mutta silti yksi luku kirjassa voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen. Luin kirjan edellisen kerran vuonna 2016, pian sen ilmestyttyä, ja alussa kuvaamani lapsuuskokemus on kaikki, minkä kirjasta muistin. Lapsuudesta tulee toisinaan mieleen asioita, jotka haluaisi unohtaa. Niitä häpesi silloin ja niitä häpeää yhä. Tällaisesta taakasta pääsee eroon, kun oppii elämästä. Kirjoissa puetaan sanoiksi kokemuksia, joita ei arjessa kuule edes lähimpien ihmisten suusta. Siksi kirjoja kannattaa lukea.   

 

                      

                      




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
Suunnannäyttäjä – sinustakin voi tulla sellainen Arvostelu Aino Pajukangas: Suunnannäyttäjät. Into Kustannus Oy 2023. Aino Pajukangas on toistaiseksi ainut henkilö, jolle olen lähettänyt Tiktokissa vahingossa viestin. Nyt, vuotta myöhemmin, minä taas sain häneltä viestin. Hän kysyi, voisiko lähettää minulle uuden tietokirjansa Suunnannäyttäjät . Vastasin, että kyllä voi.  Suunnannäyttäjät esittelee kaksikymmentä sosiaalisen median käyttäjää, jotka ovat saaneet eri alustoilla paljon huomiota alansa ammattilaisina. Tällaisia influenssereita tai vaikuttajia kutsutaan kirjassa suunnannäyttäjiksi. Pajukangas haastattelee heitä pyrkien selvittämään, mitä he ovat tehneet paremmin kuin muut.  Pajukangas ei tarjoutunut lähettämään minulle kirjaansa sattumalta. Kuulun juuri sellaisiin ihmisiin, joille hän on kirjansa suunnannut. Kaltaisilleni tuhannen seuraajan influenssereille löytyy kirjasta nimityskin: olemme nanovaikuttajia. Kirja yrittää saada meitä tekemään somea enemmän ja parem...
Lue lisää
Kuva
Säälistä ikävään Romaanianalyysi J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (The Catcher in the Rye, 1951). Suom. Pentti Saarikoski 1961. Tammi 1990, 18. painos.   J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa on amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko. Romaani kertoo 16-vuotiaasta pojasta, Holden Caulfieldistä. Hän on kirjan päähenkilö ja minäkertoja, joka harhailee New Yorkissa muutaman päivän ajan. Hänet on erotettu kalliista sisäoppilaitoksesta, eikä hän uskalla mennä heti kotiin. Juonen aikana selviää, että Holden kertoo tarinaansa sairaalasta, johon on joutunut kuvaamiensa tapahtumien jälkeen.    Holden on tiili , joka ei sovi mihinkään muuriin. Hänet on erotettu monesta koulusta, ja lukuisin sanankääntein hän kuvaa kaikkia muita ihmisiä typeriks i – tai ainakin säälii heitä. Sääli on sana, joka toistuu kirjassa lukuisia kertoja. Hyvin nopeasti juonen edetessä käy selväksi, että Holdenin m ieli ailahtelee pahasti. Kivat ihmiset hän mainitsee yleensä jo seuraavalla ...
Lue lisää

Jokaisen diktaattorikandidaatin käsikirja

Kuva
Romaanianalyysi    William Golding: Kärpästen herra (Lord of the Flies, 1954). Suom. Juhana Perkki. Otava 1977, yhdeksäs painos.  Kuvitellaan kyvykäs ja itsekeskeinen ihminen, joka on loukkaantunut syvästi. Hänellä on jo pieni joukko johdettavanaan, mutta hän haluaa kuitenkin lisää valtaa. Mitä hän tekee? Ainakin hänen kannattaa aseistaa itsensä ja joukkonsa, keskittyä tappamistaitoihin. Lisäksi hänen kannattaa keksiä lupaus, joka vetoaa kansaan. Kun hän pääsee lopulta valtaan, onkin paikallaan kehittää poliisivaltio ja rajoittaa sananvapautta. Tähän päälle vielä yhteisen vihollisen keksiminen ja pieni voittoisa sota. Mikä voisi mennä pieleen? William Goldingin romaani Kärpästen herra (1954) on paitsi jokaisen diktaattorin käsikirja myös oiva kuvaus pahan olemuksesta. Niin oiva, että sitä pidetään klassikkona. Edellä kuvatun diktaattorin kehityskaaren toteuttaa kirjassa pahis nimeltä Jack. Tuntuu ikävältä kutsua häntä pahikseksi, onhan hän kertomuksessa vain hieman yli kymme...
Lue lisää