Suunnannäyttäjä – sinustakin voi tulla sellainen
Arvostelu
Aino Pajukangas on toistaiseksi ainut henkilö, jolle olen lähettänyt Tiktokissa vahingossa viestin. Nyt, vuotta myöhemmin, minä taas sain häneltä viestin. Hän kysyi, voisiko lähettää minulle uuden tietokirjansa Suunnannäyttäjät. Vastasin, että kyllä voi.
Suunnannäyttäjät esittelee kaksikymmentä sosiaalisen median käyttäjää, jotka ovat saaneet eri alustoilla paljon huomiota alansa ammattilaisina. Tällaisia influenssereita tai vaikuttajia kutsutaan kirjassa suunnannäyttäjiksi. Pajukangas haastattelee heitä pyrkien selvittämään, mitä he ovat tehneet paremmin kuin muut.
Pajukangas ei tarjoutunut lähettämään minulle kirjaansa sattumalta. Kuulun juuri sellaisiin ihmisiin, joille hän on kirjansa suunnannut. Kaltaisilleni tuhannen seuraajan influenssereille löytyy kirjasta nimityskin: olemme nanovaikuttajia. Kirja yrittää saada meitä tekemään somea enemmän ja paremmin: kehottaapa Pajukangas lukijaa moneen otteeseen pyrkimään suunnannäyttäjäksi.
Kirjan alussa mieleen hiipii kysymys: onko Pajukankaan motiivi ensisijaisesti kaupallinen? Pyrkiikö hän myymään teostaan aikamme someinnostuksella? Ei välttämättä, sillä kirjassa tulee usein esille yhteiskunnallisuus. Lopussa Pajukangas saa minut melko vakuuttuneeksi siitä, että hänen motiivinsa kirjalle on ensisijaisesti yhteiskunnan moniäänisyyden lisääminen. Kaikki nimittäin hyötyvät siitä, että somessa saavat äänensä kuuluviin monet alojensa asiantuntijat.
Välittäessään viestiään Pajukangas luo someammattilaisuudesta ihannoitua kuvaa. Kirjan tulokulma aiheeseensa on niin positiivinen, että välillä huvitun. Pitääkö apulaisprofessori Juha Hulmin perustutkinto-opiskelijoitakin kutsua ”nuoriksi alansa tuleviksi huippuasiantuntijoiksi”? Tarvitseeko Martin Paasin ylempää korkeakoulututkintoa kutsua ”arvostetuksi ekonomin tutkinnoksi”?
Kirjassa pääsee ääneen laaja joukko vaikuttajia mutta myös tutkijoita. Erityisen mielenkiintoista on minusta se, että lääkäri Jenni Puoliväli-Oksalasta kertovassa luvussa Pajukangas mainitsee toisenkin lääkärin, Anni Saukkolan. Tämä lopetti someuransa, koska koki somen hallitsevan negatiivisesti elämäänsä. Olisin lukenut mielelläni enemmän somen ongelmista.
Miten Pajukankaan kirja sitten puhutteli minua? Hienoisesti. Kirja on helppolukuista ja viihdyttävää, hyvin kirjoitettua tekstiä. Harvoin lukee nykyaikana tekstiä, joka on näin oikeakielistä. Luin kirjan ensimmäisen kerran syyslomalla. Lyhyiden lukujensa ansiosta kirjaa on helppo lukea vaikkapa lomamatkan aikana pienissä pätkissä. Kirja tuntuu kokoelmalta tiiviitä Suomen Kuvalehden Hän-juttuja.
Edellä mainittu lukujen lyhyys on myös ongelma. Kirja tuntuu someajan tuotteelta. Siitä on löydettävissä kyllä pitkä kaari, mutta kirjan lukeminen on hieman puuduttavaa. Suunnannäyttäjät tarjoaa samanlaisen lukukokemuksen kuin sanoma- tai aikakauslehti – tai Tiktok. Se koostuu lyhyistä teksteistä, joiden välissä on liian helppo pitää tauko. Se voi olla minuutin, tunnin tai päivän mittainen. Kirjan rakenne ei vaadi lukijaansa keskittymään. Lukija lukee luvun tai kaksi, mutta ei välttämättä kolmatta, koska seuraava luku ei liity edelliseen. Tulee uusi henkilö ja uusi tarina. Niinpä lukija meneekin helposti katsomaan Tiktok-videoita.
Kommentit
Lähetä kommentti